Tiistaisen Cops-tyylisen jännitysnäytelmän jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään mainittavaa.
Tai ainakaan mitään tavallisesta poikkeavaa.
Unettomia öitä. Terapiasessio, jonka jälkeen tahdoin ryömiä maan alle nuolemaan haavojani. Vesisadetta. Koiran kusetusta. Kolposkopia, joka sai minut jännäämään onko syöpä vaiko eikö.
Koiraa olenkin kytännyt silmä kovana. Hoivaako se tavallista enemmän? Onko masu pyöristynyt vai joko kohta on kakkahätä? Onko se paksuna, vai eikö se ole?
Vaikka eihän sitä vielä voi tietää. Viimeisestä astutuksesta on vasta viikko.
Tarvitsen ehdottomasti koiranpentuterapiaa. Se on mahdollisesti parasta maailmassa.
Menet lattialle selällesi makaamaan ja sitten joku päästää tusinan verran suloisia pieniä karvapalleroita kimppuusi. Innosta vipattavia pikkuhäntiä! Kosteita pieniä neniä! Vikinää ja tomeraa haukkua! Naskalihampaita! Suukkoja! Pusuja! Naurunkiherrystä!
Hakkaa traumaterapiat mennen tullen.
perjantai 29. kesäkuuta 2007
tiistai 26. kesäkuuta 2007
FRYYSAA!
Kolposkopiaa askarrellut gynekologini ei ymmärtänyt, kun tiedustelin tutkimuspöydällä makoillessani jotta "säilyttääkö herra instrumenttejaan pakastimessa?"
Muutoin olen kyllä sitä mieltä, että miesgynekologit ovat hieman helläkätisempiä kuin kanssasisarensa. Arvostanevat värkkiä rahtusen enemmän.
Mutta ne niiden työkalut!
Hyytävää.
Muutoin olen kyllä sitä mieltä, että miesgynekologit ovat hieman helläkätisempiä kuin kanssasisarensa. Arvostanevat värkkiä rahtusen enemmän.
Mutta ne niiden työkalut!
Hyytävää.
lauantai 23. kesäkuuta 2007
KONSERVATIIVI
Olen pulikoinut järvessä nakusillani puoli päivää koiran kanssa, dokumentoinut maailman menoa kameralla sudenkorennon kuoriutumisesta kevyisiin hahtuvapilviin ja nauttinut rauhasta, auringosta ja olostani.
Voisin tottua tähän.
Olen läpeeni täynnä pääkaupunkiseudun ihmisvilinää, ruuhkaa ja mekkalaa, puolipakollista ravaamista kehäteiden paskemmalla puolella milloin minkäkin kissanristiäisen tai puolituttavan takia.
En voi sille mitään, että vetäydyn mieluummin omiin oloihini. En etenkään, kun suurimmassa osassa ihmissuhteistani minulle tulee olo, että joudun antamaan enemmän kuin saan. Se tympii. En tahdo tottua sellaiseen.
Suurimman osan elämästäni koen eläneeni muita varten. Taidan alkaa vastedes elämään itseäni varten. Toteuttaa haaveeni, joita olen joutunut lykkämään kaikki nämä ruuhkaiset vuodet, kun minulta on vaadittu milloin suoriutumista opinnoissa, milloin toissä, milloin yhdentekevissä sosiaalisissa suhteissa.
Jos se ei joidenkin pirtaan sovi, niin olkoon sitten sopimatta. Yhtäkaikki elämäni valuu hukkaan, jos en elä sitä itselleni.
Ymmärrän kyllä, että joillekuille kynnys voi olla korkea vierailla vaihteeksi minun luonani, minun kotonani, se kun sijaitsee niin valitettavan "kaukana" sieltä missä "kaikki" tapahtuu. Minä en kuitenkaan enää halua puikkelehtia ruuhkissa siihen paikkaan.
Ikävää, että minun haaveni eivät ole niitä ultratrendikkäitä juttuja, joihin kuuluu vahvana osana sinkkuelämä, kunnes helvetti jäätyy; kaupunkiasunnot ja kaljakuppiloissa notkuminen. Ikävää niille, jotka eivät ymmärrä. Minulle ne ovat kuitenkin niitä haaveita, jotka koen toteuttamisen arvoisina.
Tahdon asua väljästi omassa talossa ilman seinänaapureita, tahdon kaksi farmariautoa, kaksi lasta ja kaksi koiraa. Tahdon tasavertaisen parisuhteen, jossa on kaksi onnellista ihmistä.
Enkä tahdo enää hyppiä kaiken maailman vittupäiden pillin mukaan, jotka eivät suostu ymmärtämään, etteivät kaikki vaan jaksa hummailla hautaan asti.
Ja valitettavaa näille vittupäille lienee hyvin pian huomata, että minä olen mennyt, enkä tule takaisin.
Kenelle ne sitten soittavat?
Voisin tottua tähän.
Olen läpeeni täynnä pääkaupunkiseudun ihmisvilinää, ruuhkaa ja mekkalaa, puolipakollista ravaamista kehäteiden paskemmalla puolella milloin minkäkin kissanristiäisen tai puolituttavan takia.
En voi sille mitään, että vetäydyn mieluummin omiin oloihini. En etenkään, kun suurimmassa osassa ihmissuhteistani minulle tulee olo, että joudun antamaan enemmän kuin saan. Se tympii. En tahdo tottua sellaiseen.
Suurimman osan elämästäni koen eläneeni muita varten. Taidan alkaa vastedes elämään itseäni varten. Toteuttaa haaveeni, joita olen joutunut lykkämään kaikki nämä ruuhkaiset vuodet, kun minulta on vaadittu milloin suoriutumista opinnoissa, milloin toissä, milloin yhdentekevissä sosiaalisissa suhteissa.
Jos se ei joidenkin pirtaan sovi, niin olkoon sitten sopimatta. Yhtäkaikki elämäni valuu hukkaan, jos en elä sitä itselleni.
Ymmärrän kyllä, että joillekuille kynnys voi olla korkea vierailla vaihteeksi minun luonani, minun kotonani, se kun sijaitsee niin valitettavan "kaukana" sieltä missä "kaikki" tapahtuu. Minä en kuitenkaan enää halua puikkelehtia ruuhkissa siihen paikkaan.
Ikävää, että minun haaveni eivät ole niitä ultratrendikkäitä juttuja, joihin kuuluu vahvana osana sinkkuelämä, kunnes helvetti jäätyy; kaupunkiasunnot ja kaljakuppiloissa notkuminen. Ikävää niille, jotka eivät ymmärrä. Minulle ne ovat kuitenkin niitä haaveita, jotka koen toteuttamisen arvoisina.
Tahdon asua väljästi omassa talossa ilman seinänaapureita, tahdon kaksi farmariautoa, kaksi lasta ja kaksi koiraa. Tahdon tasavertaisen parisuhteen, jossa on kaksi onnellista ihmistä.
Enkä tahdo enää hyppiä kaiken maailman vittupäiden pillin mukaan, jotka eivät suostu ymmärtämään, etteivät kaikki vaan jaksa hummailla hautaan asti.
Ja valitettavaa näille vittupäille lienee hyvin pian huomata, että minä olen mennyt, enkä tule takaisin.
Kenelle ne sitten soittavat?
keskiviikko 20. kesäkuuta 2007
SE OLISI IHAN OIKEIN SILLE PASKIAISELLE
Olen tässä päivän mittaan kahlannut läpi Elävältä tapetun päiväkirjaa.
Eräs linkki pisti silmään ja jo hetken ehdin hihkua riemusta, kunnes tajusin, että kapistus on Suomessa laiton.
Miksi?
Mitä vittua se kuuluu kenellekään, jos päätän tunkea terävät tekohampaat toosaani? Mitä vittua se virkavaltaa liikuttaa, jos joku kusipää raiskaaja teloo mulkkunsa, jos vastoin tahtoani sen toosaani tunkee?
Raiskaus on julmaa, harkittua väkivaltaa. Miksi siltä ei saisi suojautua? Miksi ei saisi vesittää raiskaajan aikeita jo teon ensihetkillä, kun väkivaltainen penetraatio ON jo tapahtunut?
Vittu. Minä ainakin hankin muutaman paketin tuollaisia varmuusvälineitä.
Ja jos joku mulkvisti minuun ilman suostumustani kajoaa, voi olla varma että kun keskittyminen herpaantuu sillä hetkellä kun terävät piikit heppiin tarraavat, niin tulee vielä puukosta keuhkoon ja useamman kerran.
Ja kyllä, lähden mieluusti linnaan jos saan yhdenkin raiskaajan pois päiviltä.
Eräs linkki pisti silmään ja jo hetken ehdin hihkua riemusta, kunnes tajusin, että kapistus on Suomessa laiton.
Miksi?
Mitä vittua se kuuluu kenellekään, jos päätän tunkea terävät tekohampaat toosaani? Mitä vittua se virkavaltaa liikuttaa, jos joku kusipää raiskaaja teloo mulkkunsa, jos vastoin tahtoani sen toosaani tunkee?
Raiskaus on julmaa, harkittua väkivaltaa. Miksi siltä ei saisi suojautua? Miksi ei saisi vesittää raiskaajan aikeita jo teon ensihetkillä, kun väkivaltainen penetraatio ON jo tapahtunut?
Vittu. Minä ainakin hankin muutaman paketin tuollaisia varmuusvälineitä.
Ja jos joku mulkvisti minuun ilman suostumustani kajoaa, voi olla varma että kun keskittyminen herpaantuu sillä hetkellä kun terävät piikit heppiin tarraavat, niin tulee vielä puukosta keuhkoon ja useamman kerran.
Ja kyllä, lähden mieluusti linnaan jos saan yhdenkin raiskaajan pois päiviltä.
lauantai 16. kesäkuuta 2007
SIVISTYS VOISI TULLA JO TÄNNEKIN
Peukalo on kipeä.
Otin ja liukastuin sateen muhentamaan kauriinpaskaan.
Huomenna onneksi pääsee täältä villieläinten ja niiden jätösten keskeltä ihmisten ilmoille.
Tukholmaan.
Rahaa ei ole liioin tärvättäväksi, mutta kuten eräs ystäväni asian muutama kuukausi sitten totesi, Tukholma on köyhällekin kaunis. Minulle henkilökohtaisesti sekin riittää, kun matkakin on jo talvella lunastettu.
Otin ja liukastuin sateen muhentamaan kauriinpaskaan.
Huomenna onneksi pääsee täältä villieläinten ja niiden jätösten keskeltä ihmisten ilmoille.
Tukholmaan.
Rahaa ei ole liioin tärvättäväksi, mutta kuten eräs ystäväni asian muutama kuukausi sitten totesi, Tukholma on köyhällekin kaunis. Minulle henkilökohtaisesti sekin riittää, kun matkakin on jo talvella lunastettu.
torstai 14. kesäkuuta 2007
OMIEN IDEOIDEN PUUTTUESSA VARASTAN NIITÄ MUILTA
Joonas kirjoitti miesten ja naisten paineista.
Mietiskelin tuossa yhtenä päivänä samaa asiaa. Tosin lähinnä omalle sukupuolelleni asetettuja vaatimuksia ja niiden luomia paineita.
Välillä olen itsekin täysin ulalla siitä, mitä minun naisena odotetaan olevan. Ja erityisesti mitä minun kolmekymppisenä naisena odotetaan olevan.
Tulisi olla kaunis, muttei liian, ettei leimaudu tyhmäksi. Tulisi olla älykäs, muttei liian, jottei leimaudu pelottavaksi femakoksi. Tulisi olla kiltti, muttei liian, jottei joudu vedätetyksi. Tulisi olla tuhma, muttei liian, ettei leimautuisi halvaksi.
Tulisi olla huora ja madonna. Neitseellinen nymfomaani, jolla ei ole PMS-oireita, päänsärkyä saati luonnollista karvoitusta. Pullantuoksuinen kotihengetär, joka luonnollisesti tarjoaa jokapäiväisen gourmet-illallisen päätteksi suihinoton jälkiruuaksi. Aina valmis. Mihin tahansa.
Tulisi olla tavallinen naapurin supermallityttö. Vapaa selluliitista, jenkkakahvoista ja pienimmistäkin virheistä upeasti ja rajattomasti ruskettuneella, mutta silti norsunluunvaalealla rypyttömällä iholla. Tuuman mittaiset tuuheat ripset. Viekottelevasti liehuvat pitkät vaaleanpunaruskeat kiharansuorat hiukset, jotka eivät liiskaudu eläimellisen seksin tuoksinassa, jotka eivät koskaan takkuunnu ja joita ei etenkään milloinkaan tarvitse laittaa kolmea tuntia joka aamu. Täydellisen pyöreät rinnat; nännit, jotka tavoittelevat terhakkaasti taivasta. Peppu kuin persikka ja kolme metriä trimmattuja sääriä.
Tulisi pukeutua Agent Provocateurin alusvaatteisiin. Aina. Pelkästään. Mutta liikaa ihoa ei tietenkään saa näyttää, sillä se on halpaa.
Tulisi pitää huoli kodista, lapsista, aviomiehestä ja siltikin pystyä johtamaan menestyvää ja tuottavaa yritystä, jonka liikevaihdon rinnalla pienet valtiotkin ovat nappulaliigaa. Tulisi siivota, tiskata, pyykätä, pyyhkiä räkäiset nenät ja pitää huoli, etteivät lapset koskaan itke, riehu tai häiritse aviomiestä, jonka kuuluu paistatella nöyrän vaimon loputtomassa ihailussa ja rakkaudessa, saada pelata golfia ja pokeria varhaisesta aamusta myöhäiseen yöhön, tuoda muita yhtä täydellisiä naisia kotiin kimppakivan merkeissä ja ennenkaikkea olla mies.
Hiukkasen avuton tulisi olla, jotta voisi hivellä miehen egoa pyytäessään apua, mutta tulisi osata silti vähintäänkin kone-, lvi-, ja sähkötekniikan perusteet.
Tulisi olla tumma ja tulinen, viileä ja vaalea, siveä ja rietas, äiti ja huora, kaunis, älykäs, huolehtiva, äidillinen, himokas, osaava, avuton, nuori, kiinteä, nöyrä, huumorintajuinen, korkeasti koulutettu, muodikas, tyylikäs, itsenäinen, riippuvainen.
Ei riitä että on vain oma itsensä.
Täytyy olla enemmän.
Täytyy olla parempi.
Täydellinen.
Ei riitä että vain yrittää parhaansa. Täytyy olla paras.
Trofée.
Mietiskelin tuossa yhtenä päivänä samaa asiaa. Tosin lähinnä omalle sukupuolelleni asetettuja vaatimuksia ja niiden luomia paineita.
Välillä olen itsekin täysin ulalla siitä, mitä minun naisena odotetaan olevan. Ja erityisesti mitä minun kolmekymppisenä naisena odotetaan olevan.
Tulisi olla kaunis, muttei liian, ettei leimaudu tyhmäksi. Tulisi olla älykäs, muttei liian, jottei leimaudu pelottavaksi femakoksi. Tulisi olla kiltti, muttei liian, jottei joudu vedätetyksi. Tulisi olla tuhma, muttei liian, ettei leimautuisi halvaksi.
Tulisi olla huora ja madonna. Neitseellinen nymfomaani, jolla ei ole PMS-oireita, päänsärkyä saati luonnollista karvoitusta. Pullantuoksuinen kotihengetär, joka luonnollisesti tarjoaa jokapäiväisen gourmet-illallisen päätteksi suihinoton jälkiruuaksi. Aina valmis. Mihin tahansa.
Tulisi olla tavallinen naapurin supermallityttö. Vapaa selluliitista, jenkkakahvoista ja pienimmistäkin virheistä upeasti ja rajattomasti ruskettuneella, mutta silti norsunluunvaalealla rypyttömällä iholla. Tuuman mittaiset tuuheat ripset. Viekottelevasti liehuvat pitkät vaaleanpunaruskeat kiharansuorat hiukset, jotka eivät liiskaudu eläimellisen seksin tuoksinassa, jotka eivät koskaan takkuunnu ja joita ei etenkään milloinkaan tarvitse laittaa kolmea tuntia joka aamu. Täydellisen pyöreät rinnat; nännit, jotka tavoittelevat terhakkaasti taivasta. Peppu kuin persikka ja kolme metriä trimmattuja sääriä.
Tulisi pukeutua Agent Provocateurin alusvaatteisiin. Aina. Pelkästään. Mutta liikaa ihoa ei tietenkään saa näyttää, sillä se on halpaa.
Tulisi pitää huoli kodista, lapsista, aviomiehestä ja siltikin pystyä johtamaan menestyvää ja tuottavaa yritystä, jonka liikevaihdon rinnalla pienet valtiotkin ovat nappulaliigaa. Tulisi siivota, tiskata, pyykätä, pyyhkiä räkäiset nenät ja pitää huoli, etteivät lapset koskaan itke, riehu tai häiritse aviomiestä, jonka kuuluu paistatella nöyrän vaimon loputtomassa ihailussa ja rakkaudessa, saada pelata golfia ja pokeria varhaisesta aamusta myöhäiseen yöhön, tuoda muita yhtä täydellisiä naisia kotiin kimppakivan merkeissä ja ennenkaikkea olla mies.
Hiukkasen avuton tulisi olla, jotta voisi hivellä miehen egoa pyytäessään apua, mutta tulisi osata silti vähintäänkin kone-, lvi-, ja sähkötekniikan perusteet.
Tulisi olla tumma ja tulinen, viileä ja vaalea, siveä ja rietas, äiti ja huora, kaunis, älykäs, huolehtiva, äidillinen, himokas, osaava, avuton, nuori, kiinteä, nöyrä, huumorintajuinen, korkeasti koulutettu, muodikas, tyylikäs, itsenäinen, riippuvainen.
Ei riitä että on vain oma itsensä.
Täytyy olla enemmän.
Täytyy olla parempi.
Täydellinen.
Ei riitä että vain yrittää parhaansa. Täytyy olla paras.
Trofée.
tiistai 12. kesäkuuta 2007
KOVAT ON ODOTUKSET
Taas näitä päiviä, kun alkaa loppua usko ja kärsivällisyys.
Roskia viedessä seisoin pitkään kadunvarressa ja mietin josko vain kävelisin huitsunvittuun ja jättäisin lopun porukan miettimään tekemisiään ja tekemättä jättämisiään, kun yhden sietokyky ylittyi.
Minua raivostuttaa se, ettei minulla ole mahdollisuutta omaan elämään. Että minun oletetaan osallistuvan kaikenlaiseen yhdentekevään säätämiseen ja seurustelevan ihmisten kanssa, joilla ei ole mitään yhteistä minun kanssani ja joiden älyllinen kapasiteetti ei riitä kuin kevyen paskan jauhamiseen.
Tänään pitäisi lähteä Kakslahkeisen ystävien kanssa elokuviin katsomaan jotain hollywoodscheissea, josta en ole valmis maksamaan yhdeksää euroa. Tai edes euroa. Sitten pitäisi mennä jonnekin istumaan iltaa. Rupattelemaan.
Mitä vitun rupateltavaa minulla on itseäni kymmenen vuotta nuorempien kanssa? Olen todennut jo monta kertaa, ettei mitään ja siltikin vaan pitäisi osallistua. Mieluummin osallistuisin vaikkapa lobotomiaan.
Kaiken tämän kukkuraksi Kakslahkeinen on saanut päähänsä järjestää jonkin sortin kekkerit kuun viimeiselle viikonlopulle. Täällä meillä. Vaikka koko vitun talo on yhtä paskainen ja jo pelkkä pihan ruokkoaminen ei ole lähimainkaan valmis.
Vittu joo.
On kai sanomattakin selvää, etten ole taas nukkunut pariin viikkoon.
Roskia viedessä seisoin pitkään kadunvarressa ja mietin josko vain kävelisin huitsunvittuun ja jättäisin lopun porukan miettimään tekemisiään ja tekemättä jättämisiään, kun yhden sietokyky ylittyi.
Minua raivostuttaa se, ettei minulla ole mahdollisuutta omaan elämään. Että minun oletetaan osallistuvan kaikenlaiseen yhdentekevään säätämiseen ja seurustelevan ihmisten kanssa, joilla ei ole mitään yhteistä minun kanssani ja joiden älyllinen kapasiteetti ei riitä kuin kevyen paskan jauhamiseen.
Tänään pitäisi lähteä Kakslahkeisen ystävien kanssa elokuviin katsomaan jotain hollywoodscheissea, josta en ole valmis maksamaan yhdeksää euroa. Tai edes euroa. Sitten pitäisi mennä jonnekin istumaan iltaa. Rupattelemaan.
Mitä vitun rupateltavaa minulla on itseäni kymmenen vuotta nuorempien kanssa? Olen todennut jo monta kertaa, ettei mitään ja siltikin vaan pitäisi osallistua. Mieluummin osallistuisin vaikkapa lobotomiaan.
Kaiken tämän kukkuraksi Kakslahkeinen on saanut päähänsä järjestää jonkin sortin kekkerit kuun viimeiselle viikonlopulle. Täällä meillä. Vaikka koko vitun talo on yhtä paskainen ja jo pelkkä pihan ruokkoaminen ei ole lähimainkaan valmis.
Vittu joo.
On kai sanomattakin selvää, etten ole taas nukkunut pariin viikkoon.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2007
SCORCHIO!
Onhan se lystiä juu, kun on luonnostaan perinteinen Elovena-tyttö. Voi halutessaan teeskennellä vähän yksinkertaista ja saada siten paljon anteeksi, jos ei vaan jaksa itse panostaa.
Huomiota heruu etelänmaan kuumilta kolleilta, jos erehtyy maan rajojen ulkopuolella pyörähtämään.
Mutta se ei ole lystiä, että kun viettää pari päivää ulkona, aurinkoa vältettellen ja mielestään asianmukaisesti suojautuneena, niin siltikin vain nahka palaa ja kesii pois.
Nenässäni ei ole ihoa. Otsa on kuin pakanamaan kartta.
Käsivarsia polttelee.
Ja mikä hauskinta, varpaanikin ovat palaneet.
Huomiota heruu etelänmaan kuumilta kolleilta, jos erehtyy maan rajojen ulkopuolella pyörähtämään.
Mutta se ei ole lystiä, että kun viettää pari päivää ulkona, aurinkoa vältettellen ja mielestään asianmukaisesti suojautuneena, niin siltikin vain nahka palaa ja kesii pois.
Nenässäni ei ole ihoa. Otsa on kuin pakanamaan kartta.
Käsivarsia polttelee.
Ja mikä hauskinta, varpaanikin ovat palaneet.
lauantai 9. kesäkuuta 2007
TAHTOISIN
Tahtoisin tanssia.
Minä rakastan tanssimista. Siitäkin huolimatta, että taannoin tein itsestäni pellen tanssimalla tamperelaisen yökerhon pöydillä maailmanluokan sooseissa.
Olen tanssinut niin kauan kuin muistan, mutta valitettavan vähän näinä kolmena vuotena, jotka olen Kakslahkeisen kanssa viettänyt. Tanssinut pöydillä, kaduilla, karnevaaleissa, raveissa. Olen tanssinut vaatteet päällä, ilman niitä, vaahdossa, hiekassa, taivasalla ja sadoissa yökerhoissa. Olen tanssinut Suomessa ja ulkomailla.
Tanssinut itseni kertaalleen pää edellä katuun. Tanssinut yksin ja tanssinut tuhansien muiden kanssa.
Ja nytkin tahtoisin tanssia.
Tahtoisin, mutten saa huudattaa stereoista vanhoja trancelevyjäni, koska töllöttimestä tulee jalkapalloa ja se on kuulemma tärkeämpää kuin tanssi.
Mikään ei ole tärkeämpää kuin tanssi.
Minä rakastan tanssimista. Siitäkin huolimatta, että taannoin tein itsestäni pellen tanssimalla tamperelaisen yökerhon pöydillä maailmanluokan sooseissa.
Olen tanssinut niin kauan kuin muistan, mutta valitettavan vähän näinä kolmena vuotena, jotka olen Kakslahkeisen kanssa viettänyt. Tanssinut pöydillä, kaduilla, karnevaaleissa, raveissa. Olen tanssinut vaatteet päällä, ilman niitä, vaahdossa, hiekassa, taivasalla ja sadoissa yökerhoissa. Olen tanssinut Suomessa ja ulkomailla.
Tanssinut itseni kertaalleen pää edellä katuun. Tanssinut yksin ja tanssinut tuhansien muiden kanssa.
Ja nytkin tahtoisin tanssia.
Tahtoisin, mutten saa huudattaa stereoista vanhoja trancelevyjäni, koska töllöttimestä tulee jalkapalloa ja se on kuulemma tärkeämpää kuin tanssi.
Mikään ei ole tärkeämpää kuin tanssi.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2007
PALATAAN
Pakko lähteä hellettä pakoon pois mantereelta.
Palataan asiaan muutaman päivän kuluttua.
Ehkä.
Palataan asiaan muutaman päivän kuluttua.
Ehkä.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2007
LOPPUTULOS
Mittavaa moraalista krapulaa ja eksistentialistista kriisiä potiessani olen tullut siihen tulokseen, että lopetan viinan kanssa läträämisen ennen kuin olen kunnolla edes aloittanut.
En ole koskaan ryypännyt suruuni, päinvastoin. Hyvät fiilikset vain valitettavasti kääntyvät jumalattoman huonoiksi aina seuraavana päivänä, koska minussa asuu pieni, mutta jumalattoman sitkeä kännitorspo, joka ei vaan osaa olla ihmisiksi.
Onhan se hetkellisesti hassua, kun tanssii pöydillä, pussailee puolituttuja naisihmisiä ja jauhaa loputtomasti omista tisseistään, mutta se on myös pysyvästi ihan helvetin tyhmää ja lapsellista. Teini-ikäni meni epäilemättä hukkaan, kun en pussikaljoitellut kaupungilla, mutta aikuisikäni menee peruuttamattomasti pilalle, jos teinimeininki ei lopu nyt heti ja tykkänään.
Olen hillitty, huumorintajuinen ja kiltti ihminen selvin päin. Kännissä en.
Kännissä olen äänekäs, liian estoton ja loppuviimein myös äärimmäisen paskaa seuraa ja huono ystävä, sillä puhun läpiä päähäni, lupailen kuun ja planeetat taivaalta ja sitten en lupauksiani kuitenkaan pidä.
Viina ei maistu mitenkään erityisen hyvältä suussani, joten voin hyvillä mielin juoda vaikka mehua.
Että sellaista.
Lopuksi vielä kollektiivinen anteeksipyyntö.
Ei tule toistumaan.
En ole koskaan ryypännyt suruuni, päinvastoin. Hyvät fiilikset vain valitettavasti kääntyvät jumalattoman huonoiksi aina seuraavana päivänä, koska minussa asuu pieni, mutta jumalattoman sitkeä kännitorspo, joka ei vaan osaa olla ihmisiksi.
Onhan se hetkellisesti hassua, kun tanssii pöydillä, pussailee puolituttuja naisihmisiä ja jauhaa loputtomasti omista tisseistään, mutta se on myös pysyvästi ihan helvetin tyhmää ja lapsellista. Teini-ikäni meni epäilemättä hukkaan, kun en pussikaljoitellut kaupungilla, mutta aikuisikäni menee peruuttamattomasti pilalle, jos teinimeininki ei lopu nyt heti ja tykkänään.
Olen hillitty, huumorintajuinen ja kiltti ihminen selvin päin. Kännissä en.
Kännissä olen äänekäs, liian estoton ja loppuviimein myös äärimmäisen paskaa seuraa ja huono ystävä, sillä puhun läpiä päähäni, lupailen kuun ja planeetat taivaalta ja sitten en lupauksiani kuitenkaan pidä.
Viina ei maistu mitenkään erityisen hyvältä suussani, joten voin hyvillä mielin juoda vaikka mehua.
Että sellaista.
Lopuksi vielä kollektiivinen anteeksipyyntö.
Ei tule toistumaan.
EPÄMIELLYTTÄVÄ TOTUUS eli Psyko-sosiaalisten tutkimusmenetelmien täydennyskoulutus Pirkanmaalla
Lähti lapasesta.
Pahasti.
Kotimatkalla kuuntelin erästä kappaletta luuppina ja tunnistin itseni. Kuunnelkaapa huolella mitä sanotaan, niin tunnistatte tekin minut.
Hävettää niin saatanasti.
Vanhempani eivät takuuvarmasti kasvattaneet minusta tällaista typerystä ja laskelmoivan tunnekylmää paskiaista, joka minusta on tullut. Nämä taidot olen omaksunut ihan itse.
Pahasti.
Kotimatkalla kuuntelin erästä kappaletta luuppina ja tunnistin itseni. Kuunnelkaapa huolella mitä sanotaan, niin tunnistatte tekin minut.
Hävettää niin saatanasti.
Vanhempani eivät takuuvarmasti kasvattaneet minusta tällaista typerystä ja laskelmoivan tunnekylmää paskiaista, joka minusta on tullut. Nämä taidot olen omaksunut ihan itse.
perjantai 1. kesäkuuta 2007
OLIS JO
Huomenna tähän aikaan olen varmaan aivan käsittämättömän seksikäs, huippuälykäs ja riemastuttavan hauska.
Aion ottaa muutaman belgialaisen oluen, koskapa tämä päivä meni tasapuolisesti puluille, harakoille ja Pelastusarmeijalle.
Mutta vasta huomenna.
Ja vasta vaihdettuani paikkakuntaa.
Aion ottaa muutaman belgialaisen oluen, koskapa tämä päivä meni tasapuolisesti puluille, harakoille ja Pelastusarmeijalle.
Mutta vasta huomenna.
Ja vasta vaihdettuani paikkakuntaa.
KIIRE
Voi vitura.
Pitäisi tehdä ainakin tuhat asiaa tänään, mutta kun tökkii, niin tökkii.
Olen aloittanut kaikkea vähän, mutten saanut mitään valmiiksi tietenkään.
Ja kaiken huipuksi unohdin tyystin että olen lupautunut menemään ystävän syntymäpäiville sunnuntaina, mutta myös naapurin pojan lakkiaisjuhliin ja huristelemaan läpi puolen Suomen ehtiäkseni edes kotiin.
Isäkissan vittu.
Pitäisi opetella merkkaamaan kaikki tärkeät asiat ylös, eikä kuvitella että muisti toimii kuten joskus ennen.
Ei auta. Huomisesta kekkeröinnistä Kanta-Hämeessä en jumalauta luovu. Jos en sunnuntaina ehdi viideksi kotiin, niin sitten myöhästyn. Jos en lakkiaisiin ennätä, niin jääpähän lahjaksi hankittu samppakaljaputeli omaan käyttöön. Ja jos syntymäpäiväkekkereiltäkin myöhästyn, niin myöhästyn sitten sieltäkin.
Siitä onkin muutama vuosi aikaa, kun viimeksi onnistuin buukkaamaan kolmet treffit samalle päivälle.
Pitäisi tehdä ainakin tuhat asiaa tänään, mutta kun tökkii, niin tökkii.
Olen aloittanut kaikkea vähän, mutten saanut mitään valmiiksi tietenkään.
Ja kaiken huipuksi unohdin tyystin että olen lupautunut menemään ystävän syntymäpäiville sunnuntaina, mutta myös naapurin pojan lakkiaisjuhliin ja huristelemaan läpi puolen Suomen ehtiäkseni edes kotiin.
Isäkissan vittu.
Pitäisi opetella merkkaamaan kaikki tärkeät asiat ylös, eikä kuvitella että muisti toimii kuten joskus ennen.
Ei auta. Huomisesta kekkeröinnistä Kanta-Hämeessä en jumalauta luovu. Jos en sunnuntaina ehdi viideksi kotiin, niin sitten myöhästyn. Jos en lakkiaisiin ennätä, niin jääpähän lahjaksi hankittu samppakaljaputeli omaan käyttöön. Ja jos syntymäpäiväkekkereiltäkin myöhästyn, niin myöhästyn sitten sieltäkin.
Siitä onkin muutama vuosi aikaa, kun viimeksi onnistuin buukkaamaan kolmet treffit samalle päivälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)