Tahtoisin tanssia.
Minä rakastan tanssimista. Siitäkin huolimatta, että taannoin tein itsestäni pellen tanssimalla tamperelaisen yökerhon pöydillä maailmanluokan sooseissa.
Olen tanssinut niin kauan kuin muistan, mutta valitettavan vähän näinä kolmena vuotena, jotka olen Kakslahkeisen kanssa viettänyt. Tanssinut pöydillä, kaduilla, karnevaaleissa, raveissa. Olen tanssinut vaatteet päällä, ilman niitä, vaahdossa, hiekassa, taivasalla ja sadoissa yökerhoissa. Olen tanssinut Suomessa ja ulkomailla.
Tanssinut itseni kertaalleen pää edellä katuun. Tanssinut yksin ja tanssinut tuhansien muiden kanssa.
Ja nytkin tahtoisin tanssia.
Tahtoisin, mutten saa huudattaa stereoista vanhoja trancelevyjäni, koska töllöttimestä tulee jalkapalloa ja se on kuulemma tärkeämpää kuin tanssi.
Mikään ei ole tärkeämpää kuin tanssi.
