lauantai 23. kesäkuuta 2007

KONSERVATIIVI

Olen pulikoinut järvessä nakusillani puoli päivää koiran kanssa, dokumentoinut maailman menoa kameralla sudenkorennon kuoriutumisesta kevyisiin hahtuvapilviin ja nauttinut rauhasta, auringosta ja olostani.

Voisin tottua tähän.

Olen läpeeni täynnä pääkaupunkiseudun ihmisvilinää, ruuhkaa ja mekkalaa, puolipakollista ravaamista kehäteiden paskemmalla puolella milloin minkäkin kissanristiäisen tai puolituttavan takia.

En voi sille mitään, että vetäydyn mieluummin omiin oloihini. En etenkään, kun suurimmassa osassa ihmissuhteistani minulle tulee olo, että joudun antamaan enemmän kuin saan. Se tympii. En tahdo tottua sellaiseen.

Suurimman osan elämästäni koen eläneeni muita varten. Taidan alkaa vastedes elämään itseäni varten. Toteuttaa haaveeni, joita olen joutunut lykkämään kaikki nämä ruuhkaiset vuodet, kun minulta on vaadittu milloin suoriutumista opinnoissa, milloin toissä, milloin yhdentekevissä sosiaalisissa suhteissa.

Jos se ei joidenkin pirtaan sovi, niin olkoon sitten sopimatta. Yhtäkaikki elämäni valuu hukkaan, jos en elä sitä itselleni.

Ymmärrän kyllä, että joillekuille kynnys voi olla korkea vierailla vaihteeksi minun luonani, minun kotonani, se kun sijaitsee niin valitettavan "kaukana" sieltä missä "kaikki" tapahtuu. Minä en kuitenkaan enää halua puikkelehtia ruuhkissa siihen paikkaan.

Ikävää, että minun haaveni eivät ole niitä ultratrendikkäitä juttuja, joihin kuuluu vahvana osana sinkkuelämä, kunnes helvetti jäätyy; kaupunkiasunnot ja kaljakuppiloissa notkuminen. Ikävää niille, jotka eivät ymmärrä. Minulle ne ovat kuitenkin niitä haaveita, jotka koen toteuttamisen arvoisina.

Tahdon asua väljästi omassa talossa ilman seinänaapureita, tahdon kaksi farmariautoa, kaksi lasta ja kaksi koiraa. Tahdon tasavertaisen parisuhteen, jossa on kaksi onnellista ihmistä.

Enkä tahdo enää hyppiä kaiken maailman vittupäiden pillin mukaan, jotka eivät suostu ymmärtämään, etteivät kaikki vaan jaksa hummailla hautaan asti.

Ja valitettavaa näille vittupäille lienee hyvin pian huomata, että minä olen mennyt, enkä tule takaisin.

Kenelle ne sitten soittavat?