Elämä on ihqudaa!
Tai siis oli, hetkellisesti.
Kaunis päivä, hellemekko, korkeakorkoiset kipsuttimet ja prinsessafiilis.
Itämaisia oluita.
Ja sokerina pohjalla...
K.a.u.n.i.s. P.o.i.k.a.
Iiiiih!
Juteltiin niitä näitä työpaikan kuulumisista, kännikoheltamisista ja kaikesta muusta kevyestä, kunnes kello näytti kymmentä ja minä muutuin kurpitsaksi. Eipä olisi huvittanut lähteä kotiin, kun kerrankin tunsi olonsa kymmenen vuotta nuoremmaksi, mutta valitettavasti vallitseva todellisuus ei ota huomioon minimaalisia fantasioitani tahi ja koirat on edelleen kusetettava tasaisin väliajoin.
Helposti voisin ihastua, mutta niin korkeita korkoja ei ole olemassakaan, etteivätkö varpaat kuitenkin koskettaisi maata.
Halata sentään raaskin.
Varovasti ja tosi nopeasti.
Onneksi Kakslahkeinen tulee pian kotiin. Minä tarvitsen nyt kainaloa.
sunnuntai 27. toukokuuta 2007
POLTERGEIST
Meidän huushollissa tavarat liikkuvat paikasta toiseen ihan itsekseen.
Silitysrauta on lähtenyt lätkimään. Todistettavasti se oli silityslaudan kanssa samassa paikassa vielä kuukausi sitten.
Vaan ei ole enää. Eikä ole kyllä missään muuallakaan. Kävin läpi jopa varaston ja autotallin.
Epäilen että se juutas on naamioitunut vohveliraudaksi, koska en muistanut omistavani sellaista. Tai sitten höyrypesimeksi, koska sellaista meillä ei ainakaan pitäisi olla.
Ahdistaa.
Silitysrauta on lähtenyt lätkimään. Todistettavasti se oli silityslaudan kanssa samassa paikassa vielä kuukausi sitten.
Vaan ei ole enää. Eikä ole kyllä missään muuallakaan. Kävin läpi jopa varaston ja autotallin.
Epäilen että se juutas on naamioitunut vohveliraudaksi, koska en muistanut omistavani sellaista. Tai sitten höyrypesimeksi, koska sellaista meillä ei ainakaan pitäisi olla.
Ahdistaa.
KOHTA ON AAMU
Ovathan nämä alkukesän yöt omalla tavallaan kauniita.
Ainakin jos ikkunasta ulos tuijotellessaan ei erehdy ajattelemaan mitään, saati muistelemaan menneitä.
Minä kun en vain näemmä osa olla märehtimättä menneitä ja kauhistelematta sitä, mitä mahdollisesti tuleman pitää. En osaa olla jossittelematta.
Että mitä jos en koskaan olisi kuunnellut nyt jo edesmennyttä ystävääni ja olisin lähtenyt kävelemään, kun suhdetta Kakslahkeisen kanssa oli takana vasta pari kuukautta. Mitä jos emme olisi menneet kihloihin. Entä jos olisin jäänyt palaamatta Suomeen viime syksynä.
Mitä jos, entä jos.
Selväähän se on, että tämä suhde on tukevasti karikolla ja epätoivoisesti tässä äyskäröidään sisään tulvivaa vettä yli laidan, jottei koko paska uppoaisi. Taisteluväsymys vain nostaa päätään. Joka saatanan päivä ruoskin itseäni pysymään kaidalla tiellä, vaikka mieleni tekisi maksaa takaisin korkojen kera.
Ja joka helvetin yö Kakslahkeisen nukahdettua mietin, että josko hyppäisin vain junaan ja lähtisin tieheni.
Mutta minnekäs minä osaisin mennä.
Kaikesta huolimatta sängyssäni tuhisee nytkin rakkain ystäväni. Kihlattuni.
Tuhisee ja maiskuttaa suutaan.
Ja minä tuijotan ikkunasta pihalle ja katselen miten aamu valkenee.
Kunhan päivä tuosta kirkastuu ja lämpenee, käyn hakemassa lähikaupasta pillimehua ja lähden taas ajelulle. Huudatan rokkia ja katselen miten matkamittariin pyörähtää taas uusi tuhatluku.
Ainakin jos ikkunasta ulos tuijotellessaan ei erehdy ajattelemaan mitään, saati muistelemaan menneitä.
Minä kun en vain näemmä osa olla märehtimättä menneitä ja kauhistelematta sitä, mitä mahdollisesti tuleman pitää. En osaa olla jossittelematta.
Että mitä jos en koskaan olisi kuunnellut nyt jo edesmennyttä ystävääni ja olisin lähtenyt kävelemään, kun suhdetta Kakslahkeisen kanssa oli takana vasta pari kuukautta. Mitä jos emme olisi menneet kihloihin. Entä jos olisin jäänyt palaamatta Suomeen viime syksynä.
Mitä jos, entä jos.
Selväähän se on, että tämä suhde on tukevasti karikolla ja epätoivoisesti tässä äyskäröidään sisään tulvivaa vettä yli laidan, jottei koko paska uppoaisi. Taisteluväsymys vain nostaa päätään. Joka saatanan päivä ruoskin itseäni pysymään kaidalla tiellä, vaikka mieleni tekisi maksaa takaisin korkojen kera.
Ja joka helvetin yö Kakslahkeisen nukahdettua mietin, että josko hyppäisin vain junaan ja lähtisin tieheni.
Mutta minnekäs minä osaisin mennä.
Kaikesta huolimatta sängyssäni tuhisee nytkin rakkain ystäväni. Kihlattuni.
Tuhisee ja maiskuttaa suutaan.
Ja minä tuijotan ikkunasta pihalle ja katselen miten aamu valkenee.
Kunhan päivä tuosta kirkastuu ja lämpenee, käyn hakemassa lähikaupasta pillimehua ja lähden taas ajelulle. Huudatan rokkia ja katselen miten matkamittariin pyörähtää taas uusi tuhatluku.
lauantai 26. toukokuuta 2007
FEAR AND LOATHING
Missähän iässä ihminen oppii olemaan?
Tarkoitan, että missä iässä lakkaa haihattelemasta ja hyväksyy sen karvaan tosiasian, että kakkua ei voi sekä syödä että säästää?
Tämä oli taas niitä päiviä, kun ajoin liian kovaa ja liian kauas, huudatin stereoita ja elin jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa päivät ovat yhtä pitkää utuista auringonlaskua; jossa minä olen ikuisesti hädin tuskin täysi-ikäinen ja suurin ongelmani on mitä laittaa ylle iltarientoihin.
Lähetin neljännessataa idioottimaista tekstiviestiä kutakuinkin jokaiselle, jota en ole nähnyt pitkiin aikoihin. Sosiaalihuorasin ja yritin olla noheva ja hauska.
Ja tulin kotiin vain muistaakseni jälleen, että se junahan meni jo.
Peilistä katsoo väsähtänyt, kolmenkympin kriisiä elävä kulahtanut lehmä, jolla on ihan liian suuret luulot itsestään.
Ei tämän näin pitänyt mennä.
Rahat takaisin.
Tai uusi yritys.
Tarkoitan, että missä iässä lakkaa haihattelemasta ja hyväksyy sen karvaan tosiasian, että kakkua ei voi sekä syödä että säästää?
Tämä oli taas niitä päiviä, kun ajoin liian kovaa ja liian kauas, huudatin stereoita ja elin jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa päivät ovat yhtä pitkää utuista auringonlaskua; jossa minä olen ikuisesti hädin tuskin täysi-ikäinen ja suurin ongelmani on mitä laittaa ylle iltarientoihin.
Lähetin neljännessataa idioottimaista tekstiviestiä kutakuinkin jokaiselle, jota en ole nähnyt pitkiin aikoihin. Sosiaalihuorasin ja yritin olla noheva ja hauska.
Ja tulin kotiin vain muistaakseni jälleen, että se junahan meni jo.
Peilistä katsoo väsähtänyt, kolmenkympin kriisiä elävä kulahtanut lehmä, jolla on ihan liian suuret luulot itsestään.
Ei tämän näin pitänyt mennä.
Rahat takaisin.
Tai uusi yritys.
torstai 24. toukokuuta 2007
JEKKUKARMA
Huomiseksi voisi Joulupukki, Hammaskeiju tahi Taivaan Isä antaa sitten vaihteeksi oikein mukavan päivän, eikös niin?
Tämä päivä on mennyt itkua tuhrustaessa, tyrskiessä ja parkuessa. Aina siihen pisteeseen saakka, että toisesta silmästä repesi verisuoni ja toisesta silmänurkan iho.
Riepoo aivan silmittömästi tämä universumin paskaakin paskempi huumorintaju. Kun menee vähän huonommin, niin universumi ottaa ja kampittaa. Ja potkaisee maassa makaavaa. Hyppii päällä. Ja kusee vielä niskaan ennen poistumistaan ivanaurun kanssa seuraavan piruparan kimppuun.
Seuraavan kerran kun joku aikoo pettää, valehdella tai ampua kuulan kalloonsa, niin olisiko mahdollista saada jonkinlainen ennakkoilmoitus tapahtuvasta? Tekstiviesti riittää, jos ei gonadien koko riitä ilmoittaa päin naamaa.
Minulla ei ihan oikeasti riitä innostus näihin vittumaisiin yllätyksiin.
Tämä päivä on mennyt itkua tuhrustaessa, tyrskiessä ja parkuessa. Aina siihen pisteeseen saakka, että toisesta silmästä repesi verisuoni ja toisesta silmänurkan iho.
Riepoo aivan silmittömästi tämä universumin paskaakin paskempi huumorintaju. Kun menee vähän huonommin, niin universumi ottaa ja kampittaa. Ja potkaisee maassa makaavaa. Hyppii päällä. Ja kusee vielä niskaan ennen poistumistaan ivanaurun kanssa seuraavan piruparan kimppuun.
Seuraavan kerran kun joku aikoo pettää, valehdella tai ampua kuulan kalloonsa, niin olisiko mahdollista saada jonkinlainen ennakkoilmoitus tapahtuvasta? Tekstiviesti riittää, jos ei gonadien koko riitä ilmoittaa päin naamaa.
Minulla ei ihan oikeasti riitä innostus näihin vittumaisiin yllätyksiin.
tiistai 22. toukokuuta 2007
NEW HAIR DAY
Sanovat, että nainen vaihtaa hiustensa väriä vain syvässä kriisissä tai silloin, kun on lähdössä lopullisesti kävelemään.
No, en ole lähdössä kävelemään, enkä ole sen syvemmässä kriisissä kuin eilenkään. Tai toissapäivänä.
Mutta kuontalo otti ja muutti väriä.
Kivaa!
No, en ole lähdössä kävelemään, enkä ole sen syvemmässä kriisissä kuin eilenkään. Tai toissapäivänä.
Mutta kuontalo otti ja muutti väriä.
Kivaa!
sunnuntai 20. toukokuuta 2007
PARI SANAA
Tänään on maailma taasen paskaa täynnä.
Tämä virtuaalimaailma, siis. Reaalissa ei ole valittamista. Aurinko paistaa ja elämä on siedettävää, jopa varsin kivaa.
Mutta tämä bittiavaruus... Voi kilin vittu.
Paranoiaa, hysteriaa, ontuvaa logiikkaa, valehtelua ja puolivillaisia selityksiä. Ja teiniprinsessojen muotiblogeja.
Olen varmaan tulossa vanhaksi, kun en jaksa uskoa kenenkään yksittäisen kaduntallaajan joutuvan tässä maassa mittavan salaliiton uhriksi. Olen varmaan tylsä, kun en jaksa heittäytyä hysteeriseksi, jos sanomisiani tai tekemisiäni kritisoidaan. Ja epäilemättä tyhmä, kun en löydä logiikkaa ajatuksenjuoksusta, joka takertuu jatkuvasti lillukanvarsiin ja pikkumaisuuksiin. Mielikuvituksetonkin olen takuulla, kun en hallitse laajamittaista, suunnitelmallista ihmisten harhaanjohtamista, tai valehtelun jaloa taitoa, vaan paras mihin pystyn on asioiden kertomatta jättäminen. Ja käsittämätön paskiainen, kun en jaksa selitellä.
Pitäisiköhän kehittää itselleen jotain mielenkiintoisempia ongelmia kuin ikävystyttävä, kliininen masennus? Jos vaikka ryhtyisi napostelemaan bentsoja ja kittaamaan viinaa, huoraamaan, varastelemaan ja vaikka mitä muuta angstista, mitä "kukaan ei voi ymmärtää, kun se sisäinen tuska on niin kauheaa."
Tai jos vaikka laittaisin pystyyn muotiblogin ja alkaisin joka toisessa postauksessa hehkuttamaan sitä, miten ihqudaa ja siisniinku sairaan tyylikäs Mischa Barton on.
Tai sitten en.
Tämä virtuaalimaailma, siis. Reaalissa ei ole valittamista. Aurinko paistaa ja elämä on siedettävää, jopa varsin kivaa.
Mutta tämä bittiavaruus... Voi kilin vittu.
Paranoiaa, hysteriaa, ontuvaa logiikkaa, valehtelua ja puolivillaisia selityksiä. Ja teiniprinsessojen muotiblogeja.
Olen varmaan tulossa vanhaksi, kun en jaksa uskoa kenenkään yksittäisen kaduntallaajan joutuvan tässä maassa mittavan salaliiton uhriksi. Olen varmaan tylsä, kun en jaksa heittäytyä hysteeriseksi, jos sanomisiani tai tekemisiäni kritisoidaan. Ja epäilemättä tyhmä, kun en löydä logiikkaa ajatuksenjuoksusta, joka takertuu jatkuvasti lillukanvarsiin ja pikkumaisuuksiin. Mielikuvituksetonkin olen takuulla, kun en hallitse laajamittaista, suunnitelmallista ihmisten harhaanjohtamista, tai valehtelun jaloa taitoa, vaan paras mihin pystyn on asioiden kertomatta jättäminen. Ja käsittämätön paskiainen, kun en jaksa selitellä.
Pitäisiköhän kehittää itselleen jotain mielenkiintoisempia ongelmia kuin ikävystyttävä, kliininen masennus? Jos vaikka ryhtyisi napostelemaan bentsoja ja kittaamaan viinaa, huoraamaan, varastelemaan ja vaikka mitä muuta angstista, mitä "kukaan ei voi ymmärtää, kun se sisäinen tuska on niin kauheaa."
Tai jos vaikka laittaisin pystyyn muotiblogin ja alkaisin joka toisessa postauksessa hehkuttamaan sitä, miten ihqudaa ja siisniinku sairaan tyylikäs Mischa Barton on.
Tai sitten en.
perjantai 18. toukokuuta 2007
LIIKENNEVARTTI
Hämeenlinnantiellä, kutakuinkin Myyrmäen kohdilla punainen japsiräpsy ilmiliekeissä. Taisi olla Nissan.
Sisemmällä kehätiellä täyspitkä säiliörekka, nopeutta arviolta 105 kmph. Tonttilan Nosto ja Kuljetus.
Evoluution erikoismaininta rusakonpojalle, joka keksi, että paras tapa väistää autoa on rivakka ponnahdus suoraan ylöspäin.
Päivän actionkiintiö täyttyi jo ennen aamuviittä.
Sisemmällä kehätiellä täyspitkä säiliörekka, nopeutta arviolta 105 kmph. Tonttilan Nosto ja Kuljetus.
Evoluution erikoismaininta rusakonpojalle, joka keksi, että paras tapa väistää autoa on rivakka ponnahdus suoraan ylöspäin.
Päivän actionkiintiö täyttyi jo ennen aamuviittä.
tiistai 15. toukokuuta 2007
SE OLI KIDUTUSTA
"Ensi kerralla sitten jatketaan koko puolitoistatuntia. Tämä oli nyt vielä tällaista harjoitusta."
Ihan koska vain vaihtaisin tuon eeämdeeärrän vaikkapa perinteiseen palleatyrään.
Nyt menen peiton alle itseäni piiloon.
Ihan koska vain vaihtaisin tuon eeämdeeärrän vaikkapa perinteiseen palleatyrään.
Nyt menen peiton alle itseäni piiloon.
maanantai 14. toukokuuta 2007
ALLERGIA PILAA ELÄMÄN
Pari tuntia kotiinpaluun jälkeen turposivat silmät, nenä, nielu sekä aivo.
Turun yliopiston aerobiologian yksikkö kertoo, että koivuhan se kukkii.
Miksi helvetissä luonto on ryhtynyt rankaisemaan allekirjoittanutta vasta tässä vaiheessa? Miksi ei voinut aloittaa esimerkiksi neljännesvuosisata sitten?
Ensin reilu kuukausi sitten leppä ja nyt sitten tämä.
Olo on kuin vuosituhannen vaihteen jälkeen Barcelonassa asustaessani, kun ah niin romanttisen kuutamokävelyn jälkeen kerrassaan naitavan näköisen ranskalaishurmurin kanssa tottumaton keuhkoputkeni päätti olla hyväksymättä paikallisen kastanjapuun siitepölyä.
Sen allergian tosin ole hyväksynyt, koska kastanjametsiköt eivät jostain syystä ole näillä leveysasteilla järin suuri ongelma.
Sitä tosiasiaa en kylläkään ole hyväksynyt, että Matthieu, tuo Gallian komein uros, ei koskaan vienyt allekirjoittanutta, punasilmäistä ja persjalkaista räkätursoa enää koskaan romanttiselle iltakävelylle.
Merde.
Turun yliopiston aerobiologian yksikkö kertoo, että koivuhan se kukkii.
Miksi helvetissä luonto on ryhtynyt rankaisemaan allekirjoittanutta vasta tässä vaiheessa? Miksi ei voinut aloittaa esimerkiksi neljännesvuosisata sitten?
Ensin reilu kuukausi sitten leppä ja nyt sitten tämä.
Olo on kuin vuosituhannen vaihteen jälkeen Barcelonassa asustaessani, kun ah niin romanttisen kuutamokävelyn jälkeen kerrassaan naitavan näköisen ranskalaishurmurin kanssa tottumaton keuhkoputkeni päätti olla hyväksymättä paikallisen kastanjapuun siitepölyä.
Sen allergian tosin ole hyväksynyt, koska kastanjametsiköt eivät jostain syystä ole näillä leveysasteilla järin suuri ongelma.
Sitä tosiasiaa en kylläkään ole hyväksynyt, että Matthieu, tuo Gallian komein uros, ei koskaan vienyt allekirjoittanutta, punasilmäistä ja persjalkaista räkätursoa enää koskaan romanttiselle iltakävelylle.
Merde.
perjantai 11. toukokuuta 2007
DEATH BY BOREDOM
Tämä on nähtävästi taas niitä päiviä, kun mitään ei tapahdu.
Heräsin kukonlaulun aikaan, tai itseasiassa jo kauan ennen sitä, täynnä virtaa. Ihan suotta. Kahdeksan tuntia olen huilinut vailla mitään järkevää puuhastelua.
No, olisin tietysti voinut auttaa Äitiä ja Mummia siivoamisessa, mutta tuskinpa tuota siivottavaa olisi kolmelle riittänyt muutoinkin aina niin siistissä huushollissa. Pihalle en uskalla lähteä mestaroimaan, vaikka omenapuut selkeästikin ovat olleet leikkauksen puutteessa koko lupaavaan alkuun ehtineen uuden vuosituhannen. Eivät ole minun puitani, en koske ilman lupaa. Itseasiassa en uskalla edes ehdottaa leikkausta. Mummi repiii takuulla pelihousunsa, jos vihjaan että vähän voisi karsia.
Ja nyt sitten koko porukka päätti vielä liueta Kirkonkylälle maitokauppaan.
Ainoa puolikiinnostava toimi on käpytikan puuhastelut yläkerran parvekkeelta käsin.
Mielipuoli lintu on hakannut yhtäjaksoisesti päätään vanhaan mäntyyn jo kolme tuntia.
Luulisi tekevän jo kipeää.
Heräsin kukonlaulun aikaan, tai itseasiassa jo kauan ennen sitä, täynnä virtaa. Ihan suotta. Kahdeksan tuntia olen huilinut vailla mitään järkevää puuhastelua.
No, olisin tietysti voinut auttaa Äitiä ja Mummia siivoamisessa, mutta tuskinpa tuota siivottavaa olisi kolmelle riittänyt muutoinkin aina niin siistissä huushollissa. Pihalle en uskalla lähteä mestaroimaan, vaikka omenapuut selkeästikin ovat olleet leikkauksen puutteessa koko lupaavaan alkuun ehtineen uuden vuosituhannen. Eivät ole minun puitani, en koske ilman lupaa. Itseasiassa en uskalla edes ehdottaa leikkausta. Mummi repiii takuulla pelihousunsa, jos vihjaan että vähän voisi karsia.
Ja nyt sitten koko porukka päätti vielä liueta Kirkonkylälle maitokauppaan.
Ainoa puolikiinnostava toimi on käpytikan puuhastelut yläkerran parvekkeelta käsin.
Mielipuoli lintu on hakannut yhtäjaksoisesti päätään vanhaan mäntyyn jo kolme tuntia.
Luulisi tekevän jo kipeää.
torstai 10. toukokuuta 2007
TERVEISIÄ PORVOOSEEN
Ärsyttäviin asioihin maailmassa kuuluvat ehdottomasti liian tuoreet makeiset.
En ole liiemmin imelästä perustanut sitten ala-asteiän, suolaisesta kylläkin. Juustonaksut, suolatikut, sipsit; niitä vaan, lupaan syödä kaikki, mutta makeaa en niinkään. Paitsi joskus.
Kuten tänään.
Mutta mikä pettymys, kun sekä toffee, että laku ovatkin suoraan uunista tulleita, pehmeitä ja murenevia natusia, eikä niitä sitkeitä mätökkäitä, joita muksuna tuli jäydettyä pitkään ja hartaasti ja jotka takertuivat hampaisiin kiinni.
Perkele.
Kyllä fakta on niin, että kasvikset ja kala pitää tuoreena saada, mutta pihviliha, viini ja namit hyvin ja hartaasti riiputettuna. Eikö se helvetti riitä, että jemmaan jo viiniä ja raakakypsytän ostamani läskit!
Pitääkö tässä ryhtyä karkkiakin jemmaamaan?
En ole liiemmin imelästä perustanut sitten ala-asteiän, suolaisesta kylläkin. Juustonaksut, suolatikut, sipsit; niitä vaan, lupaan syödä kaikki, mutta makeaa en niinkään. Paitsi joskus.
Kuten tänään.
Mutta mikä pettymys, kun sekä toffee, että laku ovatkin suoraan uunista tulleita, pehmeitä ja murenevia natusia, eikä niitä sitkeitä mätökkäitä, joita muksuna tuli jäydettyä pitkään ja hartaasti ja jotka takertuivat hampaisiin kiinni.
Perkele.
Kyllä fakta on niin, että kasvikset ja kala pitää tuoreena saada, mutta pihviliha, viini ja namit hyvin ja hartaasti riiputettuna. Eikö se helvetti riitä, että jemmaan jo viiniä ja raakakypsytän ostamani läskit!
Pitääkö tässä ryhtyä karkkiakin jemmaamaan?
maanantai 7. toukokuuta 2007
NÄNNIT
No voih...
Nännit on niin kipeät että taju lähtee.
Mikähän hormonikuperkeikka tämä mahtaa olla?
Nännit on niin kipeät että taju lähtee.
Mikähän hormonikuperkeikka tämä mahtaa olla?
sunnuntai 6. toukokuuta 2007
VAIMOMATSKUA
Rehellisiä vastauksia kaivataan.
Miten moni mies on saanut avovaimoltaan luvan litkiä kaljaa ja katsoa jääkiekkoa töllöttimestä samaan aikaan kun avovaimo hiljaa ja kuuliaisesti hoitaa miehen kuivuneet ja karkeat kädet pehmeiksi ja hyväkuntoisiksi kuin vauvan per-sii?
Veikkaan että ei kovin moni.
Tästä hyvästä on parempi saada kyllä Vuoden Vaimoke -palkinto.
Miten moni mies on saanut avovaimoltaan luvan litkiä kaljaa ja katsoa jääkiekkoa töllöttimestä samaan aikaan kun avovaimo hiljaa ja kuuliaisesti hoitaa miehen kuivuneet ja karkeat kädet pehmeiksi ja hyväkuntoisiksi kuin vauvan per-sii?
Veikkaan että ei kovin moni.
Tästä hyvästä on parempi saada kyllä Vuoden Vaimoke -palkinto.
NÄIN KULUTAN AIKAA
Olen kuunnellut viimeisen kahdentoista tunnin sisään likipitäen koko Eppu Normaalin tuotannon. Kaikki ne vanhat kappaleet.
Siitä on jo kymmenen vuotta, kun itkimme lukioaikaisen ystäväni Jukan kanssa maailman epäreiluutta. Jukka itki naista, joka ei häntä kelpuuttanut, minä jotain lyhyeksi jäänyttä tuttavuutta jonkun kaksilahkeisen kanssa.
Ajoimme isän autolla Kevättömän rantaan, kuuntelimme Eppuja ja olimme varmoja, että ei se elämä sen sirommaksi muutu, vaikka ikää ja ymmärrystä tulisiksin lisää.
Se oli toukokuun ensimmäinen sunnuntai. Siitä on mennyt kymmenen vuotta.
Ja tiesimme jo silloin mistä puhuimme.
Jukkaa en ole lukion jälkeen nähnyt. Omistan seuraavan silti hänelle.
Siitä on jo kymmenen vuotta, kun itkimme lukioaikaisen ystäväni Jukan kanssa maailman epäreiluutta. Jukka itki naista, joka ei häntä kelpuuttanut, minä jotain lyhyeksi jäänyttä tuttavuutta jonkun kaksilahkeisen kanssa.
Ajoimme isän autolla Kevättömän rantaan, kuuntelimme Eppuja ja olimme varmoja, että ei se elämä sen sirommaksi muutu, vaikka ikää ja ymmärrystä tulisiksin lisää.
Se oli toukokuun ensimmäinen sunnuntai. Siitä on mennyt kymmenen vuotta.
Ja tiesimme jo silloin mistä puhuimme.
Jukkaa en ole lukion jälkeen nähnyt. Omistan seuraavan silti hänelle.
Näin kulutan aikaa
maatessani alla tämän taivaan
josta pilvet tekevät harmaan
Sen tiedän, varmaan takana sinisten
silmieni päätäni vaivaan
alla tämän taivaan
Kun kuluttelen aikaa
kun kuluttelen aikaa
Ja mä poltan tupakan
ja sitten toisen tupakan
Ja sitten mietin
Josko soittaisin jollekin
Ei kukaan soita minulle
Soittaisinko sinulle
kun et kuitenkaan
pääsisi tulemaan
Ja makaan selälläni
minun kelloni raksuttaa
Pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän perjantain
Vietän yksin tämän perjantain
Tämän pitkän perjantain
Päivä illaksi muuttuu
Pelkään että kelloni puuttuu
itsekseen ajan kulkuun suuttuu
Lakkaa lyömästä
sitten syömästä aikaa pois
Ei riitä että jätättää
Minut perjantaihin jättää
Loputtomaan perjantaihin jättää
Loputtomaan perjantaihin
Ja mä poltan tupakan
ja sitten toisen tupakan
Ja sitten mietin
josko soittaisin jollekin
Ei kukaan soita minulle
Soittaisinko sinulle
Kun et kuitenkaan
pääsisi tulemaan
Ja makaan selälläni
Minun kelloni raksuttaa
pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän perjantain
Vietän yksin tämän perjantain
Tämän pitkän perjantain
Takana sinisten
silmieni tiedän värin taivaan
sillä päätä vaivaan
Tiedän värin taivaan
Tiedän värin taivaan
Eppu Normaali - Näin kulutan aikaa
lauantai 5. toukokuuta 2007
HERÄÄMISIÄ
Lieneekö neljäs yö putkeen, kun olen kokenut nukkuvani varsin hyvin.
Olen nähnyt unia. Äärimmäisen graafisia unia kaikille viidelle aistille. Pelottavia unia.
Dinosauruksia, pommeja, agentteja! Lapsia, koiria, matkailuauto! Justin, Joonas, Clancy Brown!
Pää tosin on aamuisin edelleen hyvin hatara, mutta olo on jokseenkin levännyt, mikä lienee suurta plussaa kuukausia jatkuneen unettomuuden tässä vaiheessa. Olisinpa vain yhtä tehokas herättyäni, kuin unissani, kun painin milloin tyrannosaurusten kanssa laitellen niitä solmuun tai tulen itse solmituksi, ellen jopa sidotuksi.
Esimerkiksi Clancy Brownin toimesta.
Olen nähnyt unia. Äärimmäisen graafisia unia kaikille viidelle aistille. Pelottavia unia.
Dinosauruksia, pommeja, agentteja! Lapsia, koiria, matkailuauto! Justin, Joonas, Clancy Brown!
Pää tosin on aamuisin edelleen hyvin hatara, mutta olo on jokseenkin levännyt, mikä lienee suurta plussaa kuukausia jatkuneen unettomuuden tässä vaiheessa. Olisinpa vain yhtä tehokas herättyäni, kuin unissani, kun painin milloin tyrannosaurusten kanssa laitellen niitä solmuun tai tulen itse solmituksi, ellen jopa sidotuksi.
Esimerkiksi Clancy Brownin toimesta.
perjantai 4. toukokuuta 2007
VOI ELÄMÄ
Ai jumankeutsa, että minä olin ehkä maailman kaunein, seksikkäin ja älykkäin nainen eilen illalla! Olin niin sulavaliikkeinen ja sanavalmis kissa, että!
Siksi tahtoisinkin tietää, miksi nyt peilistä minua katselee haiseva ja harmaa merihirviö, joka kompastuu aamutakkinsa helmaan viedessään koiraa kuselle ja on tukehtua krapulatupakkaansa?
Vastahan minä kaksitoista tuntia sitten röyhytin cohibaa ja olin jokaisen rakkikoiran kostea päiväuni.
Mutta sen verran on kuitenkin pakko sanoa, että pitkänhuiskeat, salskeat, vaaleat miehet ovat niin jumalattoman hotteja, että taju lähtee. Ei se voinut olla se geetee.
Ne oli ne miehet.
Siksi tahtoisinkin tietää, miksi nyt peilistä minua katselee haiseva ja harmaa merihirviö, joka kompastuu aamutakkinsa helmaan viedessään koiraa kuselle ja on tukehtua krapulatupakkaansa?
Vastahan minä kaksitoista tuntia sitten röyhytin cohibaa ja olin jokaisen rakkikoiran kostea päiväuni.
Mutta sen verran on kuitenkin pakko sanoa, että pitkänhuiskeat, salskeat, vaaleat miehet ovat niin jumalattoman hotteja, että taju lähtee. Ei se voinut olla se geetee.
Ne oli ne miehet.
keskiviikko 2. toukokuuta 2007
PALJAIN JALOIN JA ALASTI
Tätä turhautumisen määrää ei voi mitata.
Pitäisi löytää jostain päällepantavaa loppuviikon rientoihin. Jotain sievää ja tyttömäistä iänikuisten farkkujen sijaan.
Ja pitäisi jostain löytää lempikorkkarit.
Vaan kun ei löydy. Ainakaan vuoteen en ole niitä jalassani pitänyt, mutta niin ovat vaan ottaneet ja lähteneet kävelemään siitä laatikosta, jossa ovat vuosikaudet majailleet aina käyttöjen välillä.
Pitäisi löytää jostain päällepantavaa loppuviikon rientoihin. Jotain sievää ja tyttömäistä iänikuisten farkkujen sijaan.
Ja pitäisi jostain löytää lempikorkkarit.
Vaan kun ei löydy. Ainakaan vuoteen en ole niitä jalassani pitänyt, mutta niin ovat vaan ottaneet ja lähteneet kävelemään siitä laatikosta, jossa ovat vuosikaudet majailleet aina käyttöjen välillä.
tiistai 1. toukokuuta 2007
SHAKE YOUR TAILFEATHER! -eli kuinka kepulaiset juhlivat
Voi huoh.
Tulipa sitten käytyä katsomassa tutun rokkarin keikkaa paikallisessa.
Tanhusin likipitäen polveni sijoiltaan, kun paikallinen ison talon isäntä tuli niin kohteliaasti pyytämään "kapakan kauneinta muijaa" rokkaamaan. Herramunjee, setä on ollut melkoinen kone silloin joskus 50-luvulla, kun amerikkalaiset rockin keksivät. En meinannut perässä pysyä.
Niiaten kiitin tanssista, mutta kieltäydyin kosinnasta ja konjakkiryypystä vedoten Kakslahkeiseen, jota tilanne silminnähden huvitti. Colaa sentään suostuin ottamaan, kun niin tyrkytettiin.
Väittäisin että Valpuri on nyt onnistuneesti suoritettu.
Voin keskittyä pohdiskelemaan jälleen miten saan aikani kulumaan seuraavat kaksi kuukautta ja mikä on minun turvapaikkani korvien välissä, kun alkaa ahdistaa. Jostain syystä ensimmäinen mieleen tullut turvapaikka sisälsi jääluolan ja pingviinin, joka totesi minulle pehmeällä äänellä jotta "Slide!"
Liikaa elokuvia.
Ihan liikaa.
Tulipa sitten käytyä katsomassa tutun rokkarin keikkaa paikallisessa.
Tanhusin likipitäen polveni sijoiltaan, kun paikallinen ison talon isäntä tuli niin kohteliaasti pyytämään "kapakan kauneinta muijaa" rokkaamaan. Herramunjee, setä on ollut melkoinen kone silloin joskus 50-luvulla, kun amerikkalaiset rockin keksivät. En meinannut perässä pysyä.
Niiaten kiitin tanssista, mutta kieltäydyin kosinnasta ja konjakkiryypystä vedoten Kakslahkeiseen, jota tilanne silminnähden huvitti. Colaa sentään suostuin ottamaan, kun niin tyrkytettiin.
Väittäisin että Valpuri on nyt onnistuneesti suoritettu.
Voin keskittyä pohdiskelemaan jälleen miten saan aikani kulumaan seuraavat kaksi kuukautta ja mikä on minun turvapaikkani korvien välissä, kun alkaa ahdistaa. Jostain syystä ensimmäinen mieleen tullut turvapaikka sisälsi jääluolan ja pingviinin, joka totesi minulle pehmeällä äänellä jotta "Slide!"
Liikaa elokuvia.
Ihan liikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)