Siitä on jo kymmenen vuotta, kun itkimme lukioaikaisen ystäväni Jukan kanssa maailman epäreiluutta. Jukka itki naista, joka ei häntä kelpuuttanut, minä jotain lyhyeksi jäänyttä tuttavuutta jonkun kaksilahkeisen kanssa.
Ajoimme isän autolla Kevättömän rantaan, kuuntelimme Eppuja ja olimme varmoja, että ei se elämä sen sirommaksi muutu, vaikka ikää ja ymmärrystä tulisiksin lisää.
Se oli toukokuun ensimmäinen sunnuntai. Siitä on mennyt kymmenen vuotta.
Ja tiesimme jo silloin mistä puhuimme.
Jukkaa en ole lukion jälkeen nähnyt. Omistan seuraavan silti hänelle.
Näin kulutan aikaa
maatessani alla tämän taivaan
josta pilvet tekevät harmaan
Sen tiedän, varmaan takana sinisten
silmieni päätäni vaivaan
alla tämän taivaan
Kun kuluttelen aikaa
kun kuluttelen aikaa
Ja mä poltan tupakan
ja sitten toisen tupakan
Ja sitten mietin
Josko soittaisin jollekin
Ei kukaan soita minulle
Soittaisinko sinulle
kun et kuitenkaan
pääsisi tulemaan
Ja makaan selälläni
minun kelloni raksuttaa
Pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän perjantain
Vietän yksin tämän perjantain
Tämän pitkän perjantain
Päivä illaksi muuttuu
Pelkään että kelloni puuttuu
itsekseen ajan kulkuun suuttuu
Lakkaa lyömästä
sitten syömästä aikaa pois
Ei riitä että jätättää
Minut perjantaihin jättää
Loputtomaan perjantaihin jättää
Loputtomaan perjantaihin
Ja mä poltan tupakan
ja sitten toisen tupakan
Ja sitten mietin
josko soittaisin jollekin
Ei kukaan soita minulle
Soittaisinko sinulle
Kun et kuitenkaan
pääsisi tulemaan
Ja makaan selälläni
Minun kelloni raksuttaa
pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän perjantain
Vietän yksin tämän perjantain
Tämän pitkän perjantain
Takana sinisten
silmieni tiedän värin taivaan
sillä päätä vaivaan
Tiedän värin taivaan
Tiedän värin taivaan
Eppu Normaali - Näin kulutan aikaa
